Normi arkea :)

Nyt ollaan jo reilu viikko opeteltu eloa pikku-Sulon kanssa. Zara on edelleen tyynen tyly, sitä ei paljoo pikkupenikka kiinnosta. Tuulilla alkoi juoksut, mikä osaltaan selittää sen julmetun äkästä tuulta.. Muutaman kerran jouduttiin nakkaan se kenttään kun murina Sulolle kävi liian kovaksi. Nykyään ei tarvi kuin itse hieman rykäistä kurkkua, niin johan loppuu ärinät. Ja onneksi Tuulilla alkaa olla juoksuissa nylkytyspäivät käsillä; melkein saa Sulokin haistella, kaikki meinaa käy, kuhan joku vaan haistelis! Tupu tarjoaa koko ajan itteään Zaran haisteltavaksi, kohta meillä on taas lesbojuna käynnissä! Kuinkahan kauan menee että Sulo hoksaa saman homman..? Mun kättä se on jo välillä yrittänyt nylkyttää.. Aika nopeesti on saanut lähdöt..!


On muuten aika helppoa tuo lapukkapennun hoito.. Otetaan vertailuksi pentuajat Tuuli-parsonilla ja Sulo-lapukalla;
Tuuli pentuaikojen aamuna: 
* välittömästi kun emännän hengitys alkaa keveneen, aloita vinkuminen. Kyllä se emäntä herää, kun muutaman kerran on pissattu lattialle, oppii olemaan nopeempi!
* jos pissattaa, niin silloin pissataan. Vaikka siihen ulko-oven eteen lattialle. Mitä oli emäntä niin hidas pukeen vaatetta päälle!
* jos emäntä menee itse vessaan, huuda ja rappaa ovea.


Sulon aamut on hieman erilaisia;
* herätään vasta kun emäntä nousee..
* mieluiten ennen ylös nousemista vähän rapsutusta ja venyttelyä
* ei oo kiire ulos kylmään, kyllä sitä joutaa vähän aikaa pidätteleen sitä pissaa
* emäntä meni jonnekin.. no kai se sieltä tulee, duunaan tätä sohvaa sillä aikaa.. 


Muutama kuva vielä Sulosta (tässä ei jouda enää kauaa istuun kun jätkä kohta herää - rennosta luonteesta riippumatta, pissat tulee jos on tullakseen, vaikka sisällekin...)

Pennut lähti maailmalle!

Niin se vain kahdeksan viikkoa tuli ja meni! Väsyneimpinä hetkinä tuntui ettei tämä lopu ikinä, mutta nyt onkin yhtäkkiä tilanne että tuolla olohuoneen lattialla pötköttelee enää yksi uros! 


Viikko sitten lähti ensimmäiset neljä - Manu, Hippu, Alma ja Rölli - maailmalle. Kaikilla on kuulostanut menneen hyvin. Pennut on kuulostaneet näyttäneen parastaan iltavilleilyllä ja muilla riiviö-touhuillaan ;) 
Torstaina maailmalle lähti minun silmäterä "Bono", joka tosin tästä lähtien tottelee nimeä Ukko :) Ehkä minäkin tuon nimen joku päivä vielä opin ;)
Tänään lähti Otto the leijonakäpälä. Otto sai tutustua uusiin perheenjäseniin koko viikonlopun verran :) Kuisma-velikin onneksi osasi käyttäytyä paremmin kuin systerinsä Tuuli, ja Kuisma leekasikin pentujen kanssa oikein hienosti.


Kaikki muut paitsi Otto jäi tähän Oulun seudun huudeille, Otto lähti Haminaan asti. Takuulla tullaan kesällä järjestämään pentutapaamisia, kun kerta näin paljon jäi tähän lähelle. Ja takuulla kutsutaan itsemme kyläänkin ;) Ottoa onneksi näkee keväällä terrieri-yhteyksien toimesta :) 


Jebou, tässä ei auta kuin alkaa totutteleen normaaliin arkeen.. Zara alun murinoinnin jälkeen on alkanut ottaan Sulon "siipiensä suojaan", äsken olohuoneen ohin kävellessä se makoili Sulon kanssa samalla patjalla ;) Tuulilla on hieman enemmän ärinöitä Suloa kohtaan, ei oikein osaa sanoa mistä neidillä taas tulee.. Liekö juoksut tulossa kun on noin äreänä?! 
Mutta jottei elo liian helpoksi koskaan kävisi, alettiin tuossa hulluttelemaan ajatuksella tehdä Zarallakin pennut.. Tämä idea sai enemmän isännän kannatusta kuin minun, mutta jos yhtään itseäni tunnen niin ei pitäisi koskaan sanoa ettei enää koskaan... ;D

Mimmiä

Jotta meidän mammasta saisi hieman paremman kuvan sutjakkaana narttuna, jonka tisseissä ei roiku mitään, niin tässä hieman vanhempia kuvia Mimmistä ;)

Kesän lempipuuha; uiminen ja sukeltaminen!

Mimmi saaliin kanssa

Mimmin ensimmäinen ukko-metso

Pallot on parhaita leikkikaluja..

Riehakasta Uutta Vuotta!

Uusi Vuosi on alkanut varsin riehakkaissa tunnelmissa. 


Uutena Vuotena pennut nukkui (onneksi) suurimman osan illasta ihan tyytyväisinä, välittämättä talon ympärillä kuuluneista paukkeista. Mimmikään ei juurikaan ilotulitteista välittänyt, mitä nyt katseli isäntää sen näköisenä, että pitäiskö niitä sorsia lähteä hakemaan...? Terriereistä nuorempi meni edellisen vuoden tapaan varsin hiljaiseksi (kiva et niinkin tapahtuu edes kerran vuodessa..) ja vanhempi terrieri raivostui ilotulitteiden välähdyksistä (=huligaaneja!). 


Uuden Vuoden jälkeen pennut ovat päivä päivältä reipastuneet ja taitavat olla jo enemmän liikkeessä kuin nukkumassa. Mikä tietty tietää meille enemmän siivoamista ja perään kattomista ;) Rätti kädessä saa niiden perässä kulkea. 
Mimmin tisseissä roikkuvat vielä, mamma antaa niiden hetken siinä olla kunnes murinalla (yrittää) hätistellä ne pois.. Kovin ovat pennut jääräpäisiä eivätkä ihan helpolla usko. 


Kolme pennuista muodostaa varsinaisen kauhukolmikon. Pienin narttu, "silmäpuoli" ja isoin uros. Nämä kolme on koko ajan menossa keskenään - ensin tutkittiin kodinhoitohuone ja nyt on vuorossa kylppäri. Ja kun yksi ehtii luikahtaa oven raosta, muut tulee perässä.

Menninkäinen. Tämä jätkä jää meille.

Rölli, kutsumanimeltään Otto.

Sirkka, tulevalta kutsumanimeltään Alma. Kauhukolmikon pääjehu!

Mörkö. Mun kutsumana Bono. 

Peikko. 

Tiutau. Kutsumanimeltään Hippu.

Mörri. 

Tällä hetkellä pennuista vapaina ovat Mörkö ja Peikko. 

Eläinlääkäri epäili Mörön toisen silmän olevan mahdollisesti sokea. Pupilli ei reakoinut valoon. Tiedä sitten vielä mikä on todellinen tilanne. Tämä Bono-jätkä on yksi vilkkain pentu, ei todellakaan kävele pitkin seiniä tai edes törmäile mihinkään. Eiköhän tästäkin tule toimiva metsästyskoira. Peikko on taas vähän hiljainen kaveri, se ei ole samanlainen riiviö kuin muut, mutta varsin iloinen koiranalku. 

Muut pennut ovat sijoittumassa Oulun seudulle, Otto-poika lähtee Haminaan asti. 
Ulkonakin ehdittiin jo pentujen kanssa muutaman kerran käydä. Pakkaset on taas kuitenkin olleet sen verran kovat ettei olla joka päivä päästy.  Mutta nyt luvattiin tulevaksi ihan parin asteen pakkasia, niitä odotellessa siis!

Aika kuluu nopeaa...

Kääk! Siis mihin nämä päivät menevät!? Eikö me vasta kökitty siellä Limingan pellolla toivomassa että astutus onnistuu!? Ja nyt on enää kaks viikkoa jäljellä...


Viimeinen viikko on mennyt varsin nopeaa.. Ennen joulua päästettiin pennut laatikosta vähän isompaan tilaan = meidän eteinen.. Voi sitä vilskettä! Samoihin aikoihin aloitettiin lisäruokintakin. Ihanuus sen sotkemisen riemun kanssa :)

Ilman huolta ei joulua selvitty.. Mimmille tuli jouluaattona nisätulehdus. Onneksi oli vanhoja lääkkeitä (ja vielä päiväyksillä!) jemmassa, niin ne naamaan ja varalta soitto ell:lle että tarviiko tulla näytille. Onneksi ei tarvinnut. Ja lääkkeiden avulla pahin kipu lähti aika nopeaa pois.  Saas nähdä nyt kun lääkekuuri loppuu että kuinka käy... 

Ensimmäinen narttu

Yksi äijän-jössikkä ja toinen narttu 

Kaikesta mistä saa kiinni, pitää ottaa kiinni...

Terävät on hampaat :)

Että tämmöstä meille.. Ei tässä tee mieli koneen ääressä istua kun tuolla lattian rajassa on kasa ihania, pehmeitä pentuisia :) Sorre vaan... Pakko mennä ihaileen niitä, ei malta kirjoittaa enempää ;) 


Riemukasta (ja vähä rakettista) Uutta Vuotta 2011!!!

Pennut kaksi viikkoisia!

Vietän taas vaihteeksi kesälomapäivää.. Onhan tässä vähän niin kuin kesäfiilis; jos lämpömittarin kääntää nurin päin, lämpöä olisi 22c. Ja ulkona on nyt kirkas taivas, eli aurinko paistais jos se tällä pallon puoliskolla tähän vuoden aikaan ruukaisi näkyä. :)


Pentulaatikko kaikki hyvin. Pessimisti koputtaa silti puuta kolmesti, ettei kohta kaikki ole pielessä ;)

Maitobaarissa alkaa käymään ahtaaksi...

Pennut on kaikki kasvanut hyvää kyytiä, notkahdusta painoissa ei tullut, vaan kaikilla painokäyrät on ollut koko ajan ylöspäin. Jätkät on kaikki kunnon mötkyjä, tytsit on selvästi pienempiä. 

Mimmi on hienosti hoivaillut pentuja viime päivinä. Edelleenkään se ei järin viihdy pentulaatikossa, mielellään menee nukkuun vaikka vessaan.. Mutta aina välillä kömpii laatikkoon imettään - liekö paine tisseissä alkaa vaivaan..  Mimmi on itse voinut hyvin (taas kopkopkop). Mimmihän sai synnytyspäivänä eläinlääkäriltä samantien antibioottikuurin, mikä loppui nyt tämän viikon maanantaina. Lääkekuuri oli varmasti isoksi avuksi ettei ole tullut mitään nisätulehduksia tms. Tokihan semmoinen voi vieläkin tulla, mutta toivotaan ettei. 

Pennuista on nyt varattuna varmuudella kolme; yksi narttu ja kaksi urosta. Toiseen narttuun ja kahteen urokseen on alustava varaus. Eli jäljellä on enää yksi uros; mun lellikki, U2, Bono :) Tämä on se jota Mimmi koppas ensimmäisellä viikolla. Edelleenkään pennussa ei näy olevan mitään vikaa, mutta enpäs anna sitä edes varaukseen ennen eläinlääkärin tarkistusta - jos sittenkään ;) 

Toinen tyttö

Muutamalla pennulla alkaa selvästi silmät avautua. Haparoivia askelia ottaa jo kaikki; on aivan ihana katsoa kuin pennut keskittyneesti ottaa: yksi-askel toinen-askel... Eilen hurrasin kun Bono käveli onnistuneesti monta askelta, kääntyi ja käveli takaisin ja lopuksi otti muutaman ihme loikan, jonka jälkeen kaatui... Pieniä elämän iloja :)


Zara ja Tuuli kotia hoitoreissultaan. Kyllä tuli heti taloon eloa niiden kahden terroristin myötä :)

Hoitolaiset

Pitää vielä mainita meidän hoitolaiset, Zara ja Tuuli.. Ne lähtivät tiistai-iltana ensin porukoiden luo mökille ja sieltä vielä kaupunki-kotiin. Mökillä ne riiviöt oli karanneet isältä jäitä pitkin joen toiselle puolelle anoppilaan. Isä-parka oli yrittänyt huutaa ne pysähtyyn mutta eihän ne.. 
Kaupungissa Tuuli oli ensimmäisenä iltana hypännyt porukoiden sänkyyn ennen nukkumaan menoa ja pissanut. Heh, äiti oppi kerrasta että Tuuli kannattaa ottaa mukaan ulos vaikkei se olisi itse tahtomassakaan ;) 


Siellä ne kuulemma istuu työhuoneen tuolilla ja kattelee ulos neljännen kerroksen ikkunasta, milloin heitä tultais hakemaan.. Voi taivas niitä kahta on niin ikävä! Viikkoon ei oo ehtinyt/voinut niitä halailla ja pussailla. Äiskän pienet terroristit <3

Mökillä kesällä -09