perjantai 31. joulukuuta 2010

Aika kuluu nopeaa...

Kääk! Siis mihin nämä päivät menevät!? Eikö me vasta kökitty siellä Limingan pellolla toivomassa että astutus onnistuu!? Ja nyt on enää kaks viikkoa jäljellä...


Viimeinen viikko on mennyt varsin nopeaa.. Ennen joulua päästettiin pennut laatikosta vähän isompaan tilaan = meidän eteinen.. Voi sitä vilskettä! Samoihin aikoihin aloitettiin lisäruokintakin. Ihanuus sen sotkemisen riemun kanssa :)




Ilman huolta ei joulua selvitty.. Mimmille tuli jouluaattona nisätulehdus. Onneksi oli vanhoja lääkkeitä (ja vielä päiväyksillä!) jemmassa, niin ne naamaan ja varalta soitto ell:lle että tarviiko tulla näytille. Onneksi ei tarvinnut. Ja lääkkeiden avulla pahin kipu lähti aika nopeaa pois.  Saas nähdä nyt kun lääkekuuri loppuu että kuinka käy... 



Ensimmäinen narttu
Yksi äijän-jössikkä ja toinen narttu 
Kaikesta mistä saa kiinni, pitää ottaa kiinni...
Terävät on hampaat :)



Että tämmöstä meille.. Ei tässä tee mieli koneen ääressä istua kun tuolla lattian rajassa on kasa ihania, pehmeitä pentuisia :) Sorre vaan... Pakko mennä ihaileen niitä, ei malta kirjoittaa enempää ;) 


Riemukasta (ja vähä rakettista) Uutta Vuotta 2011!!!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Pennut kaksi viikkoisia!

Vietän taas vaihteeksi kesälomapäivää.. Onhan tässä vähän niin kuin kesäfiilis; jos lämpömittarin kääntää nurin päin, lämpöä olisi 22c. Ja ulkona on nyt kirkas taivas, eli aurinko paistais jos se tällä pallon puoliskolla tähän vuoden aikaan ruukaisi näkyä. :)


Pentulaatikko kaikki hyvin. Pessimisti koputtaa silti puuta kolmesti, ettei kohta kaikki ole pielessä ;)

Maitobaarissa alkaa käymään ahtaaksi...

Pennut on kaikki kasvanut hyvää kyytiä, notkahdusta painoissa ei tullut, vaan kaikilla painokäyrät on ollut koko ajan ylöspäin. Jätkät on kaikki kunnon mötkyjä, tytsit on selvästi pienempiä. 

Mimmi on hienosti hoivaillut pentuja viime päivinä. Edelleenkään se ei järin viihdy pentulaatikossa, mielellään menee nukkuun vaikka vessaan.. Mutta aina välillä kömpii laatikkoon imettään - liekö paine tisseissä alkaa vaivaan..  Mimmi on itse voinut hyvin (taas kopkopkop). Mimmihän sai synnytyspäivänä eläinlääkäriltä samantien antibioottikuurin, mikä loppui nyt tämän viikon maanantaina. Lääkekuuri oli varmasti isoksi avuksi ettei ole tullut mitään nisätulehduksia tms. Tokihan semmoinen voi vieläkin tulla, mutta toivotaan ettei. 


Pennuista on nyt varattuna varmuudella kolme; yksi narttu ja kaksi urosta. Toiseen narttuun ja kahteen urokseen on alustava varaus. Eli jäljellä on enää yksi uros; mun lellikki, U2, Bono :) Tämä on se jota Mimmi koppas ensimmäisellä viikolla. Edelleenkään pennussa ei näy olevan mitään vikaa, mutta enpäs anna sitä edes varaukseen ennen eläinlääkärin tarkistusta - jos sittenkään ;) 

Toinen tyttö
Muutamalla pennulla alkaa selvästi silmät avautua. Haparoivia askelia ottaa jo kaikki; on aivan ihana katsoa kuin pennut keskittyneesti ottaa: yksi-askel toinen-askel... Eilen hurrasin kun Bono käveli onnistuneesti monta askelta, kääntyi ja käveli takaisin ja lopuksi otti muutaman ihme loikan, jonka jälkeen kaatui... Pieniä elämän iloja :)


Zara ja Tuuli kotia hoitoreissultaan. Kyllä tuli heti taloon eloa niiden kahden terroristin myötä :)

perjantai 3. joulukuuta 2010

Hoitolaiset

Pitää vielä mainita meidän hoitolaiset, Zara ja Tuuli.. Ne lähtivät tiistai-iltana ensin porukoiden luo mökille ja sieltä vielä kaupunki-kotiin. Mökillä ne riiviöt oli karanneet isältä jäitä pitkin joen toiselle puolelle anoppilaan. Isä-parka oli yrittänyt huutaa ne pysähtyyn mutta eihän ne.. 
Kaupungissa Tuuli oli ensimmäisenä iltana hypännyt porukoiden sänkyyn ennen nukkumaan menoa ja pissanut. Heh, äiti oppi kerrasta että Tuuli kannattaa ottaa mukaan ulos vaikkei se olisi itse tahtomassakaan ;) 


Siellä ne kuulemma istuu työhuoneen tuolilla ja kattelee ulos neljännen kerroksen ikkunasta, milloin heitä tultais hakemaan.. Voi taivas niitä kahta on niin ikävä! Viikkoon ei oo ehtinyt/voinut niitä halailla ja pussailla. Äiskän pienet terroristit <3


Mökillä kesällä -09

Ensimmäinen viikko alkaa olla pulkassa!

Viikko sitten tähän aikaan istuin hermostuneena autossa, odottamassa Markoa kotiin, jotta päästään lähtemään Ouluun eläinlääkärille... Silloin lähinnä huolestutti josko Mimmi pitäis keisarinleikata tai ettei jo joku pentu olisi kuollut synnytyskanavaan... Niin ja matkalla Markoa huolestutti päästäänkö perille ollenkaan kun mun auton romussa on niin huonot renkaat (mä ole niissä ikinä mitään vikaa huomannut, varmaan johtuu ajajan taidoista ;)

Nyt istun keittiön pöydän ääressä sydän syrjällä... Vieroitan nimittäin itseäni Mimmin kyttäämiseltä.. Mimmi joutui tiukkaan valvontaan viime maanantain jälkeen. Pentulaatikon vieressä on istuttu ja seurattu niin tiivisti kuin vaan on ollut mahdollista, Mimmin kuitenkaan siitä hermostumatta. Päivä päivältä Mimmi on alkanut hoitaan pikkuisia paremmin, mutta aina välillä se on edelleen murissut. Tilanne on aina sama; pentu jää liian kauaksi pyöriin Mimmin kuonon eteen... Tosin jos mamma sattuu oleen hyvällä tuulella, pentu saa vaikka nukkua siinä! Mutta kas kun ei aina sitten tiedä mistä tuulee sillä hetkellä. 

Mutta koska suurimmaksi osaksi menee jo hyvin, on pakko itekin alkaa relaan ja luottaan. Ja jos jotain käy, niin sitten valitettavasti käy. Yritän hokea - ja Markokin tätä välillä saa mulle vakuuttaa - että olen varmasti tehnyt parhaani. 
Jos jotain positiivista tästä stressaamista pitää keksiä, niin ainakin yhdet mahasta piukat farkut mahtuu paremmin jo jalkaan ;) vähän on ollut tuo ruokahalu huonona.. Tiedä sitten onko tuo laihtuminenkaan mun kohdalla oikeesti hyvä juttu. Parempi kai olis jo mässäisin täällä hermostuksissani karkkeja.. Pysyis verensokeri korkeella.

Pennut on kasvaneet mainiosti! Jokaisella on paino noussut, pikku likkakin on jo 500 gramman paremmalla puolella. Jäbät painaa jo yli 600g :) mötkyjä. 
Tissibaarissa käy jätkien kesken välillä semmonen kuhina et voi kuvitella oikean kapakkatappelun :D 


Sukka on lämpöpullo ;)

Ensimmäinen tyttö ja toinen poika U2:n 


tiistai 30. marraskuuta 2010

4. vrk

Joskus luulin olevani aamulla väsynyt kun en ollut nukkunu yöllä tarpeeksi.. Tai rankan työviikon jälkeen nukahdin perjantai-iltana sohvalle, koska väsytti niin paljon.. Tai sitten haukotutti niin että saattoi todeta "kylläpä väsyttää"...

...Heh, enpä kyllä tiennyt mistään mitään. Viime yönä olin Väsynyt. Väsynyt sen sanan kaikissa merkityksissä. Väsynyt sanaan sisältyy myös erinäisiä muita tunteita, kuten pelko, vitutus, huoli jne., jotka syventävät väsymystä.

Syynä tähän olotilaan on Mimmi. Sen hoitovietti ei oikein syty kunnolla ja eilen se sitten meni ja puraisi yhtä pennnuista. Tällä hetkellä pentu voi hyvin, on ihan tomerana taistelemassa tisseistä. Mutta aika näyttää...
Mimmi on itse todella väsynyt. Se ei ymmärrä nukkua, vaan sitä pitää "muistuttaa". Onneksi se syö ja juo normaalisti. Pentujakin se ymmärtää nuolla ja tökkiä tisseille, mutta välillä jostain syystä pitää vielä murista.

Pennut on kasvaneet kovasti, jokaisella on paino noussut hienosti! Toinen narttu on vielä kaikista pienin, mutta sekin on alkanut taisteleen tisseistä, niin ei itse tarvitse koko aikaa raivata sille tietä. Hassua kuunnella noiden pikkuisten "kähinää" maitobaarissa :)
Kaksi urosta - #1 ja #3 - on varsinaisia äijiä. Ihan koomisia! Molemmat on jo kunnon mötkyjä, reippaasti muita isompia. Oikeita velmuja, myörivät milloin missäkin, toinen on koko ajan Mimmin häppärissä muka imemässä tissiä - siitä tulee varmaan oikea kunnon narttujen perään huutaja ;) Voin vaan kuvitella mitä riiviöitä ne on keskenään sitten kun silmänsä saavat auki.

Kaikki kasassa lauantaiaamuna
Möhköjä

Peikkolauma maitobaarissa

Huolestuneen näköinen mamma
Yritän ehtiä tänään ottaa jokaisesta pennusta yksittäiskuvan, voi olla kyllä hieman vaikeaa kahdella kädellä...

lauantai 27. marraskuuta 2010

puppies :)

Vieressä vikisee seitsemän pikkuista mustaa rääpälettä...
Itsellä on edelleen epäuskoinen olo, että tässä sitä nyt sitten ollaan! Kuinka kauan omasta pentueesta on haaveillut, kuinka sitä koko syksy jännitettiin, onnistuuko astutus jne.

Synnytys käynnistyi eilen, 60. vrk. Olin töissä, kun sain Markolta viestin, että nyt vois alkaa tuleen jo kotia. Lopulta hän soittaa että nyt tulee jo jotain limaa! Ei muuta kuin töissä tavarat kasaan, huikkasin työkavereille että nyt se alkaa ja sitten kaasu pohjassa kotia.

Mimmi oli kotona jo sen näköinen että kohta tulee -- paitsi ettei tullut. Limat oli tulleet jo kaks tuntia sitten ja persuuksista valui vihertävää nestettä. Ja sitten soittamaan eläinlääkärille - tai pikemminkin lääkäreille (tais olla pikkujoulut illalla, kun kahdesta paikkaa ei suostuttu auttamaan :/ ). Lopulta lähdettiin Ouluun päivystävälle.

Ell tutki Mimmin, otti verikokeet, laittoi sille ponnistusta edesauttavan piikin ja suoneen nestettä. Veriarvot oli ihan ok:t, ensimmäinen pentukin tuntui jo synnytyskanavassa, joten sitten jäätiin odottamaan sen tuloa. Noin klo 15:45 syntyi ensimmäinen poika :)
Eläinlääkärin mielestä mitään hätää ei ollut joten pakattiin ensimmäinen pentu lämpimästi koppaan, Mimmi kainaloon ja autolla kotia. Toinen poika syntyi melkein saman tien autoon, noin klo 16! Olipas melkoinen homma pimeässä autossa kattoo että pentu on kunnossa jne. Vieläkö tuo mun auton-romu lämpenee niin hitaasti, ei auttanut kuin laittaa jäbät paidan sisään ;)

Kolmas pentu (uros) syntyi kotia vähän jälkeen viiden. Mimmi työsti sen tuloa melko kauan, joten kävin hetkeksi pois huoneesta, jos se vaikka olisi auttanut asiaa. Ja auttoihan se. Takaisin tullessani huomasin pennun syntyneen, mutta kauhukseni huomasin myös ettei Mimmi ollut puhkaissut sikiökalvoja! Pentu tuntui jo ihan lötköltä kun aloin sitä heijaamaan käsien välissä. Suu oli täynnä kuolaa ja limaa, jota yritin samalla ottaa pipetillä pois. Marko jo välissä sanoi ettei kai tuosta enää tule mitään, mutta prkl ei tehnyt mieli luovuttaa! Ja niin se lopulta hieromisen avulla sai keuhkot toimimaan. Olipa melkoinen fiilis..
Neljäs pentu syntyi aivan itsestään - plumpsista vaan. En edes huomannut että Mimmi ponnisteli. Pentu oli ensimmäinen tyttö. Ja ensimmäinen jonka Mimmi hoiti loppuu asti; kalvot, napanuoran, nuoli kuivaksi.
Siitä ei mennyt kauaakaan kun syntyi neljäs uros. Tämänkin Mimmi hoiti kokonaan.

Oltiin pentujen välissä yritetty laittaa pentuja imemään tissejä, ja huomattiin ettei Mimmi oikein tykännyt siitä. Melkoista murinaa saatiin kuulla! Tämä tietty alkoi huolestuttaa.

Kuudes pentu syntyi vähää ennen seitsemää - nyt tuli toinen tyttö. Kuusi pentuhan ell oli ultrassa löytynyt, mutta pieni painallus Mimmin mahaan antoi ymmärtää että vielä sieltä tulee. Seitsemäs (uros tämäkin) syntyi kahdeksan jälkeen. Sen syntymistä jouduin avustamaan kun näytti että Mimmillä loppuu jo voimat.
Pakko sanoa että tämän jälkeen ei voinut kuin toivoa ettei sieltä tulis enempää ;) eikä sitten tullutkaan.

Kaikki pennut imi reippaaseen tahtiin ja oli muutenkin oikein pirteän oloisia. Kolmannen uroksen kohdalla (se jota jouduin elvytteleen) meinasi ensin huolestuttaa kun se ei alkanut imemään, mutta kas kun vähän avitti hyvän tissin löytämisessä niin ei tuolla mötkyllä ole ollut sen jälkeen ongelmaa. Iso jätkä :)

Asetuin nukkumaan pentulaatikon viereen. Tai ensin luulin etten nuku koko yönä, koska Mimmi ei edelleenkään alkanut hoitamaan pentuja :( mutta lopulta kun päästiin omaan pimeään rauhaan, Mimmin äidinvaistot alkoi herään ja se itse kömpi pentujen viereen. Välillä yöllä heräsin murinaan, mutta muuten Mimmi nukkui pentujen kanssa.

Huhhuh, että tämmöinen urakka tämä sitten oli. Tuuli ja Zara on ihmeissään porttien toisella puolella. Onneksi Marko huolehtii niistä - ja muutenkin on toiminut kelpo kennelpoikana :) Ihana mies.

Nyt kun nuo pennut tyytyväisenä tuhisee Mimmin tisseillä, minä alan haaveileen kuumasta suihkusta ja puhtaista vaatteista, meikkien pesusta ja uudesta kupista kahvia. Ja ehkä jos hetkeks sais suoristaa selän, mikä on jo ihan rikki tästä kyykkimisestä ja kahden yön ohuella patjalla "nukkumisesta"...

BTW, sairaan iso KIITOS meidän Tuulin kasvattajalle Heljälle, joka puhelimen välityksellä toimi apurina :)

Mutta näihin tunnelmiin... Jatkoa seuraa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Odottelua..

Nyt mennään Mimmin masun kanssa päivässä 55. Tässä alkaa olla jo jännät paikat pikku hiljaa. Pakko sanoa, mutta kyllä viime aikoina on kaiken muun ajattelu unohtunut  - kuten esim. joulu, työkiireet, kuinka siellä töissä ehtii olla.. Onneksi mulla on niin ihana mies että se hoiti jo pari viikkoa sitten enimmistön lahjat! ;) Pitää yrittää tsempata että saisin hoidettua ne loput lahjat (kaikkien lähipiirin lapsien puolesta, pitäkää peukkuja!).

Mimmin pentulaatikko tuotiin sisälle jo joku aika sitten. Ensin piti Mammaa houkutella koko ajan sinne, mutta nykyään mamma nukkuun yöt laatikossaan ihan mielellään. Eniten meillä siihen laatikkoon ihastui Zara.. Koko ajan se oli siellä nukkumassa! Kunnes eräänä iltana se yritti mennä sinne nukkuun, mutta vastassa olikin Mimmi, joka rääkäs kunnon murinat Zaralle! Mentiin Markon kanssa kattomaan et "mitä vi---a?" koska Mimmihän ei oo juuri ikinä murissut Zaralle (eikä tämä todellakaan ole mitään murinoita uskonut). Mutta nyt jopa Zara-kovanaama kääntyi kannoillaan! Seuraavana aamuna se jästipää yritti vielä uudestaan laatikkoon, mutta nyt tuli vielä kovempi huuto Mimmiltä! Sen jälkeenpä sinne ei oo enää muut yrittäneet ;)

Melkoinen maha :)
Ei kai tässä auta kuin jatkaa odottelua.. Ja hoitaa ne joululahjat kun vielä ehtii... ;)

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Aloitus..

Hurttien vanhojen sivujen päivitys jäi aikanaan vähän vähälle, kun kuvien lisääminen alkoi olla liian hankalaa. Nyt, Mimmin tulevien pentujen kunniaksi, ajattelin ryhdistäytyä taas kirjoittelun ja kuvien laittamisen suhteen ;) 


Mimmin pentujen syntymistä saadaan odotella vielä kolmisen viikkoa. Mamma alkaa olla melko pyöreässä kunnossa, meno on alkanut metsässä hidastumaan, mutta mukana menossa ollaan vielä! 


Viime yönä tuli kunnon ensilumi :) Ihana oli herätä kun maa oli valkoinen. Zara-parka ei tykkää talvesta yhtään - aamulla kääntyi ovelta takaisin sisälle, tovin sain sitä maanitella ulos. Jos pikkukoira vaan pystyisi, niin Zara varmaan mielellään kaivaituisi sänkyyn peittojen alle, eikä tulisi sieltä pois vasta kun toukokuussa ;)
Tuuli ja Mimmi onneksi nauttii lumesta :)
Mimmi-mamma, 40 vrk