lauantai 29. syyskuuta 2012

Ihanaa syksyä...

Tämä syksy tuli jotenkin niin yllättäen.. Vai tuntuuko se siltä vain koska sain nauttia ihanasta auringosta ja lämmöstä vielä elokuun viimeisellä viikolla rapakon takana? ;) Ihan miten vain, mutta loma teki hyvää. Vaikka ensin huolehdin, kuinka koirat ja Marko pärjää kotona, kaikki oli täälläkin mennyt hyvin - vaikkakin isäntä joutui myöntämään et aika rankkaa oli ;) - ja hänellä hoidettavana oli vain kaksi koiraa! Minulla ja systerillä reissu meni upeasti, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Mutta on se ihme, että kun ei viikkoon saa rapsutella omia hurttia, niin reissussa silmät kääntyy jokaisen koiran perään.. Ja kun tuli viimein hevonen vastaan, niin sitähän oli Pakko päästä silittään :D

Mun lomailun aikana Maya kärvisteli sopivasti juoksuissa meidän porukoiden mökillä. Vähän helpotti Sulon oloa, vaikkakin kotona Zara aloitti melkein heti perään. Jokseenkin raivostuttavaa kuunnella sitä ulinaa ;)
Katsotaan josko näihin juoksuihin tulisi jotain helpotusta vuoden vaihteessa, kun viemme Zaran sterilisaatioleikkaukseen.. Tuntuu ihan kauhealta ajatellakin asiaa, mutta Sarkkisen kiihkeän hormonaalisen toiminnan vuoksi meillä ei oikein ole enää muuta mahdollisuutta. Viime syksynähän Zaralle tuli tosi vaikea valeraskaus, kevään juoksuista ei ollu mitään ongelmaa, mutta nyt ongelmat alkoi heti juoksujen loputtua :( Huomasin pari viikkoa sitten, että Zara juo häiritsevän paljon. Katselin juopottelua pari päivää ja sitten varasin ajan lääkäriin. Kohdussa (tai jossain siellä) oli ihan pikkasen nestettä. Pissa oli niin laihaa kuin se vaan voi olla (niin, siis oikeasti se joi niiiiin paljon) ja siitä löytyi hieman pöpöjä. Positiivista oli et veriarvot oli lähes ok - ainoastaan munuaisarvot oli hieman koholla. Kontrollissa viikon päästä, munuaisissa ei kuitenkaan löytynyt mitään. Kohdussakaan ei näkyny nestettä. Mutta juominen on silti aika runsasta, nyt ehkä vähän vähentynyt. 
Sarkkinen itsehän on ihan normaali, ei kovin sairaalta vaikuta.. Oma kiihkeä itsensä. Nyt toivotaan ettei tästä seuraa kovin pahaa valeraskautta :/ Ja että kaikki menee hyvin sinne joulukuulle, jonne ollaan leikkausaikaa nyt suunnittelemassa.. JA että se leikkaus menisi hyvin.. Voiko salama iskeä kahdesti samaan paikkaan? Voiko?

Syyskuun ehkä hienoin juttu oli, kun päästiin Sulon kanssa taipparit läpi ;) Juupas-eipäs-mietinnän jälkeen ilmoitin Sulon Lapin Nuuskujen järjestämiin taippareihin. Päästiin toiselta varasijalta mukaan - ajatella ettei muita peruuntumisia tullutkaan! 
Vesimarkkeeraukset meni Sulolla hyvin. Hakuruudussa homma meinasi jo tyssätä, koska jätkä meni vähän kierroksilla.. Ensimmäisen linnun se prkl vaihtoi (!!), toisen linnun selvästi palautti tuomarille (!?) ja kolmannen toi vasta käteen.. Toisen linnun kohdalla tuomarina toiminut Tomi Sarkkinen totesikin, että seuraavan on tultava käteen asti  - kylläpä pukkasi hikeä otsalle! Mut siitä se homma sitten parani. Saatiin Tomilta myös hyvä vinkki reenaamiseen, jolla saadaan pikkasen vauhtia jätkältä pois ja samalla enemmän keskittymistä itse asiaan :)
Haun jälkeen päästiin pupujäljelle, johon uskoin koko homman todellakin kaatuvan. Pupua kun ei oltu harjoiteltu sitten toukokuun taipparikurssilla, jolloin pupu oli vielä aika ällöjuttu Sulon mielestä... Mut kas kummaa.. Toisella kerralla jäljelle lähettämisen jälkeen pupu tulee täydellisesti suoraan mun syliin!!!! En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta kun näin Sulon tulevan pupu suussa; lankesin polvilleni ja yritin pitää suuni kiinni siihen asti et pääsin halaamaan koiraa :) On se ihana jätkä! Yllätti ihan täysin!
Mutta kyllä tämä palkitsi kaiken sen työn, mitä ollaan Sulon kanssa tehty. Vaikka olenkin kuullut Markolta että Sulo on toiminut sorsametsällä todella hyvin, tämä oli silti paras palkinto itselleni. Ai hitsi mä olen tehnyt jotain oikein ;)
Tästä on hyvä talven aikana jatkaa Sulon kanssa :)
Kasvateista Otto-poika oli käynyt ekoissa mejä-kokeissa, tuloksena AVO2. Hieno juttu, mejäily on niin sikakivaa :) Alma ja Hippukin on harjoitellut taippareita varten, nämä kuumat pantterit pääsee takuulla taipparit läpi!
Terveystuloksiakin on saatu jo Alman ja Oton osalta; molemmilla A/A lonkat ja 0/0 kyynäreet. Pitäis alkaa viemään tuo omakin jätkä kuviin...

Mimmikin on päässyt Markon kanssa metsälle.. Kesällä kun Mimmin selkä kipeytyi, pelkäsin ettei se pääse enää ollenkaan metsälle :/ Ollaan yritetty kohottaa Mimmin kuntoa ja lihaksia, ja kyllähän tuo on ollut ihan touhussa metsälle pääsystä! :) mamma on ollut ihan pikku likka kotonakin; riehuu ja juoksuttaa pihalla nuorempia! :)

Ja sitten Maya... ihana pikku tyllerö Maya <3 Se on vaan niin huippu tapaus :) Vähän niin kuin Zara, semmonen pikkuvanha, mutta ehkä vielä astetta enemmän.. Marko aloitti Mayan kanssa home-reenailun, Maya on ihan mielissään kun pääsee varastoon leikkimään :)
Itse aloitan taas maanantaina Mayan kanssa pentuagilityn. Oon tässä kesän jälkeen pähkäillyt, että mitä tuon kanssa tekisi, ja kun tuo luonne on niin ihana, pakkohan sen kanssa ois tehdä jotain :) Ja mitäpä ei koiran puolesta tekisi - ajaisi vaikka kaksi kertaa päivässä +60 kilsan matkan... Tässä tulee tämä miinuspuoli kun asuu täällä landella; täällä kun ei ole hirveästi näitä koira-kurssi-mahdollisuuksia :/ Sulon kanssakin ois ihana mennä johonkin toko-kurssille, mutta se saa nyt kyllä ehkä odottaa, itellä muuten kuluu kaikki aika tossa Ii-Oulu -välillä. Näillä bensahinnoillakin se on jo melko lystiä :/

Mutta nyt koirien kanssa pihalle haravoimaan ja sitten illalla käymään pitkästä aikaa saaressa :)
Ihanaa syksyä!!