lauantai 23. huhtikuuta 2011

Piristeen Rankkareeni, Tuuli 4.11.2008-22.4.2011

Meidän painajaisten pääsiäinen alkoi toissapäivänä Tuulin suunnitellun kohdonpoistoleikkauksen myötä... 
Kaikki ei mennytkään leikkauksessa hyvin, vaan kesken leikkauksen tapahtui ylimääräinen verenvuoto. Leikannut lääkäri varoitti hitaasta toipumisesta, ja varoitti samalla hankaluuksista.
Torstai iltana Tuuli pikku hiljaa alkoi virkostuun ja tilanne näytti jo paremmalta. Kyllähän meidän pikku taistelija tästä selviää, ajattelimme. Yö oli todella hankala. Tuuli nukkui parikytminsaa kerrallaan. Välillä peiton alla mun kainalossa ja välillä ihan omassa rauhassa. Aamulla tilanne ei oikein ollut sen parempi, Tuulille ei maistunut ruoka ja vettä piti juoda pienissä erissä, jotta se pysyi sisällä. Muutaman välisoitot illalla ja aamulla päivystävälle, piti kuitenkin tilanteen suht.normaalina. 


Perjantai iltapäivällä Tuulin ikenet menivät yhtäkkiä ihan valkoisiksi, ja tiesin että nyt tuli paha paikka. Ikenien väriä oltiin seurattu alusta asti. Pikainen soitto päivystävälle, joka kehoitti saman tien pakkaan koiran autoon ja ajaan Ouluun. 
Ikänä en tainnut ajaa niin lujaa autonromullani kuin eilen. Oulussa oltiin ennätysajassa. Tuuli pötkötteli koko matkan kopassa etupenkillä, ei yrittänytkään nousta ylös. Yleensä Tuuli vihaa autossa oloa.. 


Oulussa eläinlääkäri otti meidät heti vastaan ja laittoi Tuulille tipan jalkaan. Melkein pari pussia meni nestettä. Paikalle hälytettiin myös appiukkoni tuomaan Mimmi, jotta saataisiin Tuulille lisää verta. Mimmi antoi hienosti ottaa verta.. 
Nesteytyksen ja veren voimin Tuuli uskallettiin viedä leikkaukseen, vaikka tiesimme sen olevan sille iso riski. Mutta koska näytti että Tuulilla olisi sisäinen verenvuoto, oli maha pakko aukaista uudelleen. 


Illalla noin 19 aikaan Marko kantoi Tuulin leikkaussaliin.


20:15 eläinlääkäri tuli kertomaan että Tuuli ei selvinnyt leikkauksesta.


Tuulin vatsaontelossa oli melkein puoli litraa verta. Vuotokohta oli löytynyt nopeasti ja se oli saatu paikattua, mutta vatsaontelo oli alkanut kuitenkin tihkuttaa vertaa, eikä sitä saatu loppumaan. Tekohengityksen ja elvytyksen jälkeen lääkärien oli ollut pakko antaa Tuulin mennä. 


Saimme vielä nähdä Tuulin ja hyvästellä sen. Samoin kuin Mimmin annettiin katsoa ja haistella pikkukaveri. Tuntui käsittämättömän pahalta jättää Tuuli sinne. Päädyimme tuhkaukseen, vaikka hautausmahdollisuuskin omaan metsään olisi ollut. 


Suru on ollut aivan käsittämätöntä. Järkyttävää itsesyytöstä, miksi veimme Tuulin sterilisaatioon alunperinkään!!?! Toki toiveena oli tasoittaa Tuulin luonnetta ja hormooneja.. Mutta silti!? 



Tuulin oli lauman pienin, mutta äänekkäin... Kotiatultaessa huuto oli valtaisa, samoin kuin jos Tuulin jätti yksin, se huusi kurkkusuorana perään! Eikä meillä kukaan muu ole hajoittanut kämppää niin kuin Tuuli; naulakko ruuveineen irti seinästä, seinän töpselin suojamuovin irtirepiminen, hengarin koukun suoristaminen, hajoitetut vaatteet... 
Tuuli oli oikea riitapukari; heti haastoi riitaa ruokakupilla Zaralle, niistäkin tappeluista mulla on parit arvet jäljellä! 



Vaikka Tuuli alusta asti jaksoi Sulolle murista ja äristä, ei kukaan muu koirista ole antanut Sulon pyörittää itseään kuin lapasta maassa kuin Tuuli.. Leikit oli rajuja niin kauan kuin Tuuli niin halusi.. 
Aamusin meillä oli Tuulin kanssa oma rutiini.. Ulkoa tultaessa Tuuli meni odottamaan vessan oven eteen mua.. Sitten mentiin yhdessä vessaan. Tuuli malttoi odottaa niin kauan että istahdan pöntölle ja sitten se hyppäs rapsutettavaksi...


Homehommissa Tuuli oli loistava. Tuuli oli alkanut toimimaan keikoilla jo paremmin kuin Zara! Lyömätön etsijä, jota ei kissat tai muut koirat keikoilla häirinneet pätkääkään!!


Tuuli oli myös äitini nimensä mukainen piriste, kun äitini kävi läpi rankkoja syöpähoitoja.. Marko keksi, kuulleessaan äitini masentuneesta mielentilasta, viedä Tuulin päivähoitoon vanhempieni luo. Tuuli oli vasta alle kolmikuukautinen, mutta sai ison tehtävän piristää äitini mieltä. Ja niin se teki. Äitini pysyi mieli korkealla hoitojen loppumiseen asti, pahoina hetkinä Tuuli tuli heti avuksi. 


Tuulilla oli hassu tapa, kun se halusi raaputuksia; se kiipesi syliin ja jos et ymmärtänyt rapsuttaa, se läppäs tassulla naamaan.. Ja jos lopetit liian aikaisin, sama juttu.   


Tuulin kesäinen hiirenpyydystys jäi kesken. Selvästi hiirien etsintä oli jo alkanut, Sulo kulki Tuulin reissuilla mukana kuin oppipoika, saa nähdä jatkaako se etsintöjä nyt yksin. Kuinka monta kertaa sitä kiireessä töihin lähtiessä yritti saada Tuulia pois jostain mättään alta, jossa sillä oli hiirijahti käynnissä! 





 Kuten ystäväni kanssa todettiin, Tuuli eli täysillä joka hetki. Ehkä se tiesi, että sen aika täällä ei ole pitkä, eli otetaan tästä kaikki ilo irti - ja niin Tuuli kyllä ottikin! Tuulin tempaukset säilyy meidän muistoissa ikuisesti...


Meidän rakas Tuuli... Pysyt aina meidän sydämessä, olet kuiskeena tuulessa, mukana metsälenkeillä... Enkelit pitävät susta nyt huolta... 





sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kevättä!

Talvi on mennyt niin vauhdilla eteenpäin ettei meinaa perässä pysyä! Meillä alkoi pihalla mun kauhulla odottama kausi: Lumen sulaessa alta alkaa paljastua multa ja hiekka... Ou jee, voi sitä sotkuisien tassujen määrää! Tuon maa-aineksen lisäksi lumen alta on paljastunut x-määrä koiranpaskaa.. Voi jos joku lehtien yleisöosastoilla koiranpaskoista valittava näkisi tuon pihan, niin hän lienee ei jaksais enää valittaa niistä paskakasoista tuolla lenkkipolkujen varrella ;D Tai sitten hän pyörtyisi järkytyksestä. Onneksi itellä ei ole noin pienet ongelmat niin ei jaksa repiä hiuksia päästä tuon pihan takia. Saahan niitä lapiolla nakeltua vähän syrjemmäksi.
Sulokin on pitkin talvea kantanut oman kortensa kekoon syömällä paskakasoja. Onhan se kätevä poika! ;) Vähän on joutunut niin kuin toteemaan et sori, mut ei kiitos tuosta avusta.
Sulon on myös kätevä silppuri. Anna pojalle lehti, niin se on hetkessä parin sentin kokoisina palasina. Kätevää, mutta silpun siivoaminen ei kuulu tähän palveluun. Ja niitä silppujahan on sitten tosi kiva nyhtää keittiön karvamatosta irti....
Kerrottakoot myös, että Sulossa on sähkömiehen virkaakin! Ihan en oo kyllä varma tämän taidon laadusta; jännityksellä odotan, mikä valo sammuu mun autosta ensimmäisenä! Sulon pikku urakka auton peräkontin sivustan johdoissa on vielä kesken.. Ensin katkaistiin yksi sininen johto, sitten vihreä ja sitten pilkottiin musta johto... Näin naisena yritän ajatella ettei niillä johdoilla ole ollut mitään merkitystä, koska auto kulkee vielä. Isäntä ei ollut ihan samaa mieltä. No, joka tapauksessa niin kauan kun auto liikkuu, mä olen ihan tyytyväinen :) - Niin mutta Sulolta on toistaseksi sähköhommat kielletty.

Tuuli on ollut varsin tuulella käyvä koko talven... Sulolle se on jaksanut murrata päivittäin. Varsinkin ruoka-aikana on meinannut mennä hermot sen kanssa, koska Tuuli tykkää katsella kun muut syö ja yleensä alkaa syömään vasta kun joku on lopettanut. No, sittenhän siinä käy niin että Sulo lopettaa ensimmäisenä (nopein hotkija kun on) ja menee sitten katseleen muiden syömistä. No siitähän Tuuli riemastuu kun tämä jätkä tulee sen "lähellä"... siinä sitten murrataan "kastikkeet" kurkussa, jolloin se on lähinnä kurlaamisen kuuloista. Ja eihän siitä hiton syömisestä tule sitten mitään.
Tässä yksi päivä Tuuli kävi Sulon kimppuun aamulla... Ei onneksi käynyt kuinkaan ja Sulokaan ei hirveesti asiaa jaksanut muistella... Hetken päästä ne juoksi ulkona yhdessä niin ku ei mitään olis tapahtunutkaan!
Viime päivinä Tuuli on vähentänyt murisemista ehkä 70 prosenttisesti ja ulkona riehuttaa Suloa kuin parasta kaveriaan. Ehkä se vielä hoksaa kuinka ihana veikka on ;) Oon kyllä sikäli ollut kiitollinen Tuulille, se kun on melkein ainoa joka Sulon kanssa alkaa leikkiin ja riehuun.

Tämmöistä eloa tällä kertaa....