perjantai 31. joulukuuta 2010

Aika kuluu nopeaa...

Kääk! Siis mihin nämä päivät menevät!? Eikö me vasta kökitty siellä Limingan pellolla toivomassa että astutus onnistuu!? Ja nyt on enää kaks viikkoa jäljellä...


Viimeinen viikko on mennyt varsin nopeaa.. Ennen joulua päästettiin pennut laatikosta vähän isompaan tilaan = meidän eteinen.. Voi sitä vilskettä! Samoihin aikoihin aloitettiin lisäruokintakin. Ihanuus sen sotkemisen riemun kanssa :)




Ilman huolta ei joulua selvitty.. Mimmille tuli jouluaattona nisätulehdus. Onneksi oli vanhoja lääkkeitä (ja vielä päiväyksillä!) jemmassa, niin ne naamaan ja varalta soitto ell:lle että tarviiko tulla näytille. Onneksi ei tarvinnut. Ja lääkkeiden avulla pahin kipu lähti aika nopeaa pois.  Saas nähdä nyt kun lääkekuuri loppuu että kuinka käy... 



Ensimmäinen narttu
Yksi äijän-jössikkä ja toinen narttu 
Kaikesta mistä saa kiinni, pitää ottaa kiinni...
Terävät on hampaat :)



Että tämmöstä meille.. Ei tässä tee mieli koneen ääressä istua kun tuolla lattian rajassa on kasa ihania, pehmeitä pentuisia :) Sorre vaan... Pakko mennä ihaileen niitä, ei malta kirjoittaa enempää ;) 


Riemukasta (ja vähä rakettista) Uutta Vuotta 2011!!!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Pennut kaksi viikkoisia!

Vietän taas vaihteeksi kesälomapäivää.. Onhan tässä vähän niin kuin kesäfiilis; jos lämpömittarin kääntää nurin päin, lämpöä olisi 22c. Ja ulkona on nyt kirkas taivas, eli aurinko paistais jos se tällä pallon puoliskolla tähän vuoden aikaan ruukaisi näkyä. :)


Pentulaatikko kaikki hyvin. Pessimisti koputtaa silti puuta kolmesti, ettei kohta kaikki ole pielessä ;)

Maitobaarissa alkaa käymään ahtaaksi...

Pennut on kaikki kasvanut hyvää kyytiä, notkahdusta painoissa ei tullut, vaan kaikilla painokäyrät on ollut koko ajan ylöspäin. Jätkät on kaikki kunnon mötkyjä, tytsit on selvästi pienempiä. 

Mimmi on hienosti hoivaillut pentuja viime päivinä. Edelleenkään se ei järin viihdy pentulaatikossa, mielellään menee nukkuun vaikka vessaan.. Mutta aina välillä kömpii laatikkoon imettään - liekö paine tisseissä alkaa vaivaan..  Mimmi on itse voinut hyvin (taas kopkopkop). Mimmihän sai synnytyspäivänä eläinlääkäriltä samantien antibioottikuurin, mikä loppui nyt tämän viikon maanantaina. Lääkekuuri oli varmasti isoksi avuksi ettei ole tullut mitään nisätulehduksia tms. Tokihan semmoinen voi vieläkin tulla, mutta toivotaan ettei. 


Pennuista on nyt varattuna varmuudella kolme; yksi narttu ja kaksi urosta. Toiseen narttuun ja kahteen urokseen on alustava varaus. Eli jäljellä on enää yksi uros; mun lellikki, U2, Bono :) Tämä on se jota Mimmi koppas ensimmäisellä viikolla. Edelleenkään pennussa ei näy olevan mitään vikaa, mutta enpäs anna sitä edes varaukseen ennen eläinlääkärin tarkistusta - jos sittenkään ;) 

Toinen tyttö
Muutamalla pennulla alkaa selvästi silmät avautua. Haparoivia askelia ottaa jo kaikki; on aivan ihana katsoa kuin pennut keskittyneesti ottaa: yksi-askel toinen-askel... Eilen hurrasin kun Bono käveli onnistuneesti monta askelta, kääntyi ja käveli takaisin ja lopuksi otti muutaman ihme loikan, jonka jälkeen kaatui... Pieniä elämän iloja :)


Zara ja Tuuli kotia hoitoreissultaan. Kyllä tuli heti taloon eloa niiden kahden terroristin myötä :)

perjantai 3. joulukuuta 2010

Hoitolaiset

Pitää vielä mainita meidän hoitolaiset, Zara ja Tuuli.. Ne lähtivät tiistai-iltana ensin porukoiden luo mökille ja sieltä vielä kaupunki-kotiin. Mökillä ne riiviöt oli karanneet isältä jäitä pitkin joen toiselle puolelle anoppilaan. Isä-parka oli yrittänyt huutaa ne pysähtyyn mutta eihän ne.. 
Kaupungissa Tuuli oli ensimmäisenä iltana hypännyt porukoiden sänkyyn ennen nukkumaan menoa ja pissanut. Heh, äiti oppi kerrasta että Tuuli kannattaa ottaa mukaan ulos vaikkei se olisi itse tahtomassakaan ;) 


Siellä ne kuulemma istuu työhuoneen tuolilla ja kattelee ulos neljännen kerroksen ikkunasta, milloin heitä tultais hakemaan.. Voi taivas niitä kahta on niin ikävä! Viikkoon ei oo ehtinyt/voinut niitä halailla ja pussailla. Äiskän pienet terroristit <3


Mökillä kesällä -09

Ensimmäinen viikko alkaa olla pulkassa!

Viikko sitten tähän aikaan istuin hermostuneena autossa, odottamassa Markoa kotiin, jotta päästään lähtemään Ouluun eläinlääkärille... Silloin lähinnä huolestutti josko Mimmi pitäis keisarinleikata tai ettei jo joku pentu olisi kuollut synnytyskanavaan... Niin ja matkalla Markoa huolestutti päästäänkö perille ollenkaan kun mun auton romussa on niin huonot renkaat (mä ole niissä ikinä mitään vikaa huomannut, varmaan johtuu ajajan taidoista ;)

Nyt istun keittiön pöydän ääressä sydän syrjällä... Vieroitan nimittäin itseäni Mimmin kyttäämiseltä.. Mimmi joutui tiukkaan valvontaan viime maanantain jälkeen. Pentulaatikon vieressä on istuttu ja seurattu niin tiivisti kuin vaan on ollut mahdollista, Mimmin kuitenkaan siitä hermostumatta. Päivä päivältä Mimmi on alkanut hoitaan pikkuisia paremmin, mutta aina välillä se on edelleen murissut. Tilanne on aina sama; pentu jää liian kauaksi pyöriin Mimmin kuonon eteen... Tosin jos mamma sattuu oleen hyvällä tuulella, pentu saa vaikka nukkua siinä! Mutta kas kun ei aina sitten tiedä mistä tuulee sillä hetkellä. 

Mutta koska suurimmaksi osaksi menee jo hyvin, on pakko itekin alkaa relaan ja luottaan. Ja jos jotain käy, niin sitten valitettavasti käy. Yritän hokea - ja Markokin tätä välillä saa mulle vakuuttaa - että olen varmasti tehnyt parhaani. 
Jos jotain positiivista tästä stressaamista pitää keksiä, niin ainakin yhdet mahasta piukat farkut mahtuu paremmin jo jalkaan ;) vähän on ollut tuo ruokahalu huonona.. Tiedä sitten onko tuo laihtuminenkaan mun kohdalla oikeesti hyvä juttu. Parempi kai olis jo mässäisin täällä hermostuksissani karkkeja.. Pysyis verensokeri korkeella.

Pennut on kasvaneet mainiosti! Jokaisella on paino noussut, pikku likkakin on jo 500 gramman paremmalla puolella. Jäbät painaa jo yli 600g :) mötkyjä. 
Tissibaarissa käy jätkien kesken välillä semmonen kuhina et voi kuvitella oikean kapakkatappelun :D 


Sukka on lämpöpullo ;)

Ensimmäinen tyttö ja toinen poika U2:n