Odottelua..

Nyt mennään Mimmin masun kanssa päivässä 55. Tässä alkaa olla jo jännät paikat pikku hiljaa. Pakko sanoa, mutta kyllä viime aikoina on kaiken muun ajattelu unohtunut  - kuten esim. joulu, työkiireet, kuinka siellä töissä ehtii olla.. Onneksi mulla on niin ihana mies että se hoiti jo pari viikkoa sitten enimmistön lahjat! ;) Pitää yrittää tsempata että saisin hoidettua ne loput lahjat (kaikkien lähipiirin lapsien puolesta, pitäkää peukkuja!).

Mimmin pentulaatikko tuotiin sisälle jo joku aika sitten. Ensin piti Mammaa houkutella koko ajan sinne, mutta nykyään mamma nukkuun yöt laatikossaan ihan mielellään. Eniten meillä siihen laatikkoon ihastui Zara.. Koko ajan se oli siellä nukkumassa! Kunnes eräänä iltana se yritti mennä sinne nukkuun, mutta vastassa olikin Mimmi, joka rääkäs kunnon murinat Zaralle! Mentiin Markon kanssa kattomaan et "mitä vi---a?" koska Mimmihän ei oo juuri ikinä murissut Zaralle (eikä tämä todellakaan ole mitään murinoita uskonut). Mutta nyt jopa Zara-kovanaama kääntyi kannoillaan! Seuraavana aamuna se jästipää yritti vielä uudestaan laatikkoon, mutta nyt tuli vielä kovempi huuto Mimmiltä! Sen jälkeenpä sinne ei oo enää muut yrittäneet ;)

Melkoinen maha :)

Ei kai tässä auta kuin jatkaa odottelua.. Ja hoitaa ne joululahjat kun vielä ehtii... ;)