Nyt istun keittiön pöydän ääressä sydän syrjällä... Vieroitan nimittäin itseäni Mimmin kyttäämiseltä.. Mimmi joutui tiukkaan valvontaan viime maanantain jälkeen. Pentulaatikon vieressä on istuttu ja seurattu niin tiivisti kuin vaan on ollut mahdollista, Mimmin kuitenkaan siitä hermostumatta. Päivä päivältä Mimmi on alkanut hoitaan pikkuisia paremmin, mutta aina välillä se on edelleen murissut. Tilanne on aina sama; pentu jää liian kauaksi pyöriin Mimmin kuonon eteen... Tosin jos mamma sattuu oleen hyvällä tuulella, pentu saa vaikka nukkua siinä! Mutta kas kun ei aina sitten tiedä mistä tuulee sillä hetkellä.
Mutta koska suurimmaksi osaksi menee jo hyvin, on pakko itekin alkaa relaan ja luottaan. Ja jos jotain käy, niin sitten valitettavasti käy. Yritän hokea - ja Markokin tätä välillä saa mulle vakuuttaa - että olen varmasti tehnyt parhaani.
Jos jotain positiivista tästä stressaamista pitää keksiä, niin ainakin yhdet mahasta piukat farkut mahtuu paremmin jo jalkaan ;) vähän on ollut tuo ruokahalu huonona.. Tiedä sitten onko tuo laihtuminenkaan mun kohdalla oikeesti hyvä juttu. Parempi kai olis jo mässäisin täällä hermostuksissani karkkeja.. Pysyis verensokeri korkeella.
Pennut on kasvaneet mainiosti! Jokaisella on paino noussut, pikku likkakin on jo 500 gramman paremmalla puolella. Jäbät painaa jo yli 600g :) mötkyjä.
Tissibaarissa käy jätkien kesken välillä semmonen kuhina et voi kuvitella oikean kapakkatappelun :D
 |
| Sukka on lämpöpullo ;) |
 |
| Ensimmäinen tyttö ja toinen poika U2:n |
Hei Iina! Timohan meillä on yhteyksissä sinuun ollut ja varauksenkin tehnyt, mutta seurailen täältä taustalta ahkerasti ja en malta odottaa, että päästään joulun jälkeen katsomaan palleroita ja vaihtamaan ajatuksia ihan kasvokkain. :)
VastaaPoista