Parantelua..

Toissapäivänä tapahtui se kauan odotettu ja pelätty asia... siis Zaran sterilisaatioleikkaus! Oli niin ahdistavaa oottaa päivää - varsinkin kun tajusin joulukuun alussa seuratessani kuinka Mimmi kellisteli Sulolle, et saakutan nartulla alkaa juoksut! Mimmillä oli kesällä kaksi kuukautta terriereitä aikaisemmin juoksut, enkä ollut tätä ottanut huomioon suunnitellessani Zaralle sopivaa leikkausaikaa. Mimmi lähti heti evakkoon systerin luo, mut Maya alkoi heti oireileen juoksuja ja jos kerta Maikki niin tottahan sitten olisi aloittanut Zarakin. Päädyttiin laittamaan Z:lle kiimanestolääke kaiken varalta viikkoa ennen leikkausta. Sillä pärjättiinkin hyvin - eikä Mayakaan ole aloittanut juoksujaan...

Oulun Akuutissa onneksi suhtauduttiin ymmärtäväisesti meihin hysteerisiin :) saatiin kyllä erinomaista palvelua. Leikkaus meni hyvin ja yli tunnin herättelyn jälkeen (Zaran mielestä oli paljon kivempi nukkua krapulaa pois lääkärin lämpimien peittojen alla..) saatiin potilas kotia. 

Olin odottanut jotain yhtä kamalaa leikkausta edeltävää yötä kuin mitä Tuulin kanssa oli, mutta onhan tuo parantuminen ollut ihan eri luokkaa kuin silloin. Jos olisi ollut tämä Zaran parantumiskokemus silloin Tuulin kanssa, olisin heti ymmärtänyt vaatia ihan erilaista hoitoa sille koiraparalle :( Ei sitä silloin ymmärtänyt! Zara on tosiaan jo nyt kolmantena päivänä satanen lasissa menossa! Koko ajan saa varoa ettei se hyppää tai ota ulkona isoja loikkia. 

Zaralla on kaulurin sijasta tollanen ihana JumpIn-haalari ;) ihmeesti tykkää pitää sitä, yleensä juoksee karkuun takin nähdessään. Vissiin toi lämmittää kivasti ;)

Mimmi on edelleen evakossa Oulussa. Prinsessa kuulemma nauttii siellä ihan täysillä. Joku vastaantulija oli erehtynyt luulemaan Mimmiä pennuksi - liekö taas ollut maassa selällään muiden koirien haisteltavana ;)

Sulo ja Maikki on nyt ollut pari päivää vähän vähemmällä huomiolla Zaran takia ja sekös ainakin Maikkia v*tuttaa :D mutta taitaa tehdä vaan ihan hyvää sille. Ettei vaan pääse kuvittelemaan olevansa maan napa. 

Sulolla ja sisarruksilla oli 2 v. synttäritkin marraskuussa!! Onnea nassukoille näin myöhästyneesti tätäkin kautta ;) 

Mutta nyt vähäksi aikaa sohvalle telkkarin ääreen...

Ihanaa syksyä...

Tämä syksy tuli jotenkin niin yllättäen.. Vai tuntuuko se siltä vain koska sain nauttia ihanasta auringosta ja lämmöstä vielä elokuun viimeisellä viikolla rapakon takana? ;) Ihan miten vain, mutta loma teki hyvää. Vaikka ensin huolehdin, kuinka koirat ja Marko pärjää kotona, kaikki oli täälläkin mennyt hyvin - vaikkakin isäntä joutui myöntämään et aika rankkaa oli ;) - ja hänellä hoidettavana oli vain kaksi koiraa! Minulla ja systerillä reissu meni upeasti, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Mutta on se ihme, että kun ei viikkoon saa rapsutella omia hurttia, niin reissussa silmät kääntyy jokaisen koiran perään.. Ja kun tuli viimein hevonen vastaan, niin sitähän oli Pakko päästä silittään :D

Mun lomailun aikana Maya kärvisteli sopivasti juoksuissa meidän porukoiden mökillä. Vähän helpotti Sulon oloa, vaikkakin kotona Zara aloitti melkein heti perään. Jokseenkin raivostuttavaa kuunnella sitä ulinaa ;)
Katsotaan josko näihin juoksuihin tulisi jotain helpotusta vuoden vaihteessa, kun viemme Zaran sterilisaatioleikkaukseen.. Tuntuu ihan kauhealta ajatellakin asiaa, mutta Sarkkisen kiihkeän hormonaalisen toiminnan vuoksi meillä ei oikein ole enää muuta mahdollisuutta. Viime syksynähän Zaralle tuli tosi vaikea valeraskaus, kevään juoksuista ei ollu mitään ongelmaa, mutta nyt ongelmat alkoi heti juoksujen loputtua :( Huomasin pari viikkoa sitten, että Zara juo häiritsevän paljon. Katselin juopottelua pari päivää ja sitten varasin ajan lääkäriin. Kohdussa (tai jossain siellä) oli ihan pikkasen nestettä. Pissa oli niin laihaa kuin se vaan voi olla (niin, siis oikeasti se joi niiiiin paljon) ja siitä löytyi hieman pöpöjä. Positiivista oli et veriarvot oli lähes ok - ainoastaan munuaisarvot oli hieman koholla. Kontrollissa viikon päästä, munuaisissa ei kuitenkaan löytynyt mitään. Kohdussakaan ei näkyny nestettä. Mutta juominen on silti aika runsasta, nyt ehkä vähän vähentynyt. 
Sarkkinen itsehän on ihan normaali, ei kovin sairaalta vaikuta.. Oma kiihkeä itsensä. Nyt toivotaan ettei tästä seuraa kovin pahaa valeraskautta :/ Ja että kaikki menee hyvin sinne joulukuulle, jonne ollaan leikkausaikaa nyt suunnittelemassa.. JA että se leikkaus menisi hyvin.. Voiko salama iskeä kahdesti samaan paikkaan? Voiko?

Syyskuun ehkä hienoin juttu oli, kun päästiin Sulon kanssa taipparit läpi ;) Juupas-eipäs-mietinnän jälkeen ilmoitin Sulon Lapin Nuuskujen järjestämiin taippareihin. Päästiin toiselta varasijalta mukaan - ajatella ettei muita peruuntumisia tullutkaan! 
Vesimarkkeeraukset meni Sulolla hyvin. Hakuruudussa homma meinasi jo tyssätä, koska jätkä meni vähän kierroksilla.. Ensimmäisen linnun se prkl vaihtoi (!!), toisen linnun selvästi palautti tuomarille (!?) ja kolmannen toi vasta käteen.. Toisen linnun kohdalla tuomarina toiminut Tomi Sarkkinen totesikin, että seuraavan on tultava käteen asti  - kylläpä pukkasi hikeä otsalle! Mut siitä se homma sitten parani. Saatiin Tomilta myös hyvä vinkki reenaamiseen, jolla saadaan pikkasen vauhtia jätkältä pois ja samalla enemmän keskittymistä itse asiaan :)
Haun jälkeen päästiin pupujäljelle, johon uskoin koko homman todellakin kaatuvan. Pupua kun ei oltu harjoiteltu sitten toukokuun taipparikurssilla, jolloin pupu oli vielä aika ällöjuttu Sulon mielestä... Mut kas kummaa.. Toisella kerralla jäljelle lähettämisen jälkeen pupu tulee täydellisesti suoraan mun syliin!!!! En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta kun näin Sulon tulevan pupu suussa; lankesin polvilleni ja yritin pitää suuni kiinni siihen asti et pääsin halaamaan koiraa :) On se ihana jätkä! Yllätti ihan täysin!
Mutta kyllä tämä palkitsi kaiken sen työn, mitä ollaan Sulon kanssa tehty. Vaikka olenkin kuullut Markolta että Sulo on toiminut sorsametsällä todella hyvin, tämä oli silti paras palkinto itselleni. Ai hitsi mä olen tehnyt jotain oikein ;)
Tästä on hyvä talven aikana jatkaa Sulon kanssa :)
Kasvateista Otto-poika oli käynyt ekoissa mejä-kokeissa, tuloksena AVO2. Hieno juttu, mejäily on niin sikakivaa :) Alma ja Hippukin on harjoitellut taippareita varten, nämä kuumat pantterit pääsee takuulla taipparit läpi!
Terveystuloksiakin on saatu jo Alman ja Oton osalta; molemmilla A/A lonkat ja 0/0 kyynäreet. Pitäis alkaa viemään tuo omakin jätkä kuviin...

Mimmikin on päässyt Markon kanssa metsälle.. Kesällä kun Mimmin selkä kipeytyi, pelkäsin ettei se pääse enää ollenkaan metsälle :/ Ollaan yritetty kohottaa Mimmin kuntoa ja lihaksia, ja kyllähän tuo on ollut ihan touhussa metsälle pääsystä! :) mamma on ollut ihan pikku likka kotonakin; riehuu ja juoksuttaa pihalla nuorempia! :)

Ja sitten Maya... ihana pikku tyllerö Maya <3 Se on vaan niin huippu tapaus :) Vähän niin kuin Zara, semmonen pikkuvanha, mutta ehkä vielä astetta enemmän.. Marko aloitti Mayan kanssa home-reenailun, Maya on ihan mielissään kun pääsee varastoon leikkimään :)
Itse aloitan taas maanantaina Mayan kanssa pentuagilityn. Oon tässä kesän jälkeen pähkäillyt, että mitä tuon kanssa tekisi, ja kun tuo luonne on niin ihana, pakkohan sen kanssa ois tehdä jotain :) Ja mitäpä ei koiran puolesta tekisi - ajaisi vaikka kaksi kertaa päivässä +60 kilsan matkan... Tässä tulee tämä miinuspuoli kun asuu täällä landella; täällä kun ei ole hirveästi näitä koira-kurssi-mahdollisuuksia :/ Sulon kanssakin ois ihana mennä johonkin toko-kurssille, mutta se saa nyt kyllä ehkä odottaa, itellä muuten kuluu kaikki aika tossa Ii-Oulu -välillä. Näillä bensahinnoillakin se on jo melko lystiä :/

Mutta nyt koirien kanssa pihalle haravoimaan ja sitten illalla käymään pitkästä aikaa saaressa :)
Ihanaa syksyä!!

Riehumista...

Pakkasin yks perjantai töiden jälkeen koirat autoon ja lähdettiin porukoiden mökille saareen lorvimaan. Voi sitä riehumisen määrää mikä siellä on.. Totesin et varmaan viisaampaa itse sulkea korvat ja silmät ja antaa koirien riehua - mitäpä niiden vauhtia hiljentämään kun eivät tottele kuitenkaan ;) 

Punkkeja ei onneksi tarttunut heinikosta mukaan..

Mimmi ehti ottaa v*tutus-ilmeen naamalle :D
Pallo on Mimmin riepu mökillä, kaivaa sen aina jostakin esiin..

Maikki ja Sulo

Sulolle löyty nalle kannettavaksi

Ja illalla väsytti kaikkia - Sarkkinen valtasi tuolin..

Yön tunnelmaa

Kesä fiiliksiä...

Kesä on jo pitkällä! Osa lomistakin on jo lusittu, onneksi edessä siintää vielä viikon luksusloma, jota odotan aivan innolla :) tosin myös hieman huolestuneena, koska lähden systerin kanssa viikoksi reissuun ja Marko jää koirien kanssa keskenään ;) Keväällä kun näin omin silmin kuinka sekaisin koko lauma oli kun minä makasin useampaan otteeseen sairaana ja toiminta kyvyttömänä ja Marko joutui huolehtimaan laumasta… Isäntä myönsi itsekin et melkoinen homma ;) No, osa koirista lienee pääsee mökille että eiköhän kaikki hoidu vaikka mä olenkin poissa maisemista vähän aikaa…

Lomalla me raadettiin joka päivä aidan teossa. Koirat ovat silloin tällöin päässeet karkaamaan tielle ja mä tietty olen ollut koko ajan huolissaan, ettei tapahtuisi mitään vakavempaa. Ja siitä se raataminen sitten sai alkunsa. Marko teki elementit ja minä maalasin lautoja – joka päivä, pitkää päivää. On meilläkin lomat ;)

Mut nyt on aita pystyssä. Aita ei silti kierrä vielä koko tonttia, joten ihan valvomatta koiria ei voi pihalla vielä pitää, mutta ainakin se hidastaa jos joku yrittää lähteä hevosen perään tielle… Koiratkin on riehuneet tavallista enemmän pihalla nyt; eilenkin Zara innostui juoksuttaan Suloa pihalla. Hirveää rallia, tiukkoja mutkia, joihin Sulo ei oikein taipunut :D näki et Zaraakin nauratti!

Sulo-lihaskimppu

Sulon kanssa oon saanut erävoiton viimein damin luovutuksessa! Tämä on ollut meidän ison ongelma ja oon yrittänyt kaikkia vinkkejä joita on saatu muilta. Mikään ei ole kuitenkaan auttanut ja välillä on tehnyt mieli lopettaa koko homma, koska noinkin tärkeä asia kuin luovutus ei onnistu! Mutta sitten yks ilta kokeilin ihan uutta tapaa – ja kas! – jätkä istui ja piti damia suussa. Ja piti sitä niin kauan että sain rauhassa sen otettua!! Mieletön fiilis! Siitä on sitten jatkettu ja vaikeutettua tilanteita. Ihanaa. Nyt voin huomattavasti paremmalla mielellä lähteä kokeilemaan taippareita :)

Sarkkinen päiväunilla

Äiskä ja poika päiväunilla

Mimmi-mamman kanssa on ollut hieman hankaluuksia :/ eläinlääkäri totesi että mamman selässä on vähän niin kuin välilevyn pullistuma, lieviä luupiikkejä ja liikakasvua. Hoitona ei voida oikein muuta kuin tasaista liikuntaa, riehumisen välttelyä ja hieman laihduttamistakin.. Tilanteesta kertoo paljon kun Mimmi oli Markon mukana juoksulenkillä, se ontui jo illalla oikeaa etustaan, jossa ell mukaan olikin jäykkyyttä. Eli kävely-vauhtia mennään.

Kurjaa tässä on sekin että Mimmi on ollut paljon mökillä, mutta nyt en viitsi pitää sitä siellä ettei riehu ja että se saisi joka päivä kunnolla liikuntaa. Selitä siinä sitten isälle, joka ikävöi Mimmiä, et nyt en voi sitä tuoda sinne. Tällä hetkellä Mimmi tuskin pystyisi liikkumaan päivää metsästyshommissa ilman siitä seuraavaa ontumista :/ eli kuntoutusta pitää tehdä paljon…

Mayan kanssa kävin sen ensimmäisissä näyttelyissä Kemissä :) Käytiin muutaman kerran Iin koiraharrastajien näyttelytreeneissä, joissa kyselin ummetjalammet kouluttajilta, jotta sain päivitettyä näyttelysääntöjä tälle päivälle - onhan viime näyttelyistä jo useampi vuosi. HIrveän paljon opittiinkin reeneissä, pitää jatkaa siellä kulkemista kesän ajan. 

Ja kai reeneistä tosiaan olikin hyötyä, koska Kemistä tuomisena oli ROP-pentu kunniapalkintoineen ;) Olin ihan äimänä kun saatiin kaksi ruusuketta ja onneksi muut parsonistit opasti mua et saan käydä vielä hakemassa pokaalinkin! :) Wau. Olin mykkänä onnesta. Mayakin oli oikea unelma koira ja jaksoi hurmata ihmisiä koko päivän. Omakin hermoilu unohtui kun Maya otti kaiken niin rennosti :)

Maya ekoissa näyttelyissä

Matkaseuran Julian ja Zamban ansiosta sain kattoa myös labradorikehän. Siellä ei näyttänyt olevan ainuttakaan käyttölinjaista, ja tuskin olisivat edes pärjänneet, sen verran Isoja oli voittajat. 

Metsässä riehumassa

Mimmin pentueen ensimmäiset terveystuloksetkin on saatu! Ritva oli käyttänyt Almaa lonkka- ja kyynärkuvissa; A/A lonkat ja 0/0 kyynärpäät - jee :) me like. Tässä syksyn aikana viimeistään pitää vielä tuo omakin luupää kuviin, malttamattomana odotan muiltakin tuloksia :)

Kevään meininkiä :)

Nopeasti mennyt tämä kevät! Ensin tuntui ettei lumet lähde sulamaan ollenkaan - kateellisena kuunteli kuinka kaverit etelämpänä haravoi pihojaan ja meillä oli täällä melkein puolimetriä vielä lunta! No, nyt on kyllä jo "päässyt" itsekin haravan varteen... 

Sulo the man

Sulon kanssa on kursseiltu ahkerasti; sunnuntaisin meillä on ollut tokoa ja maanantaisin taippari-reenit. Sulo on kasvanut henkisesti ihan hirveästi kun on kuljettu sen kanssa hieman enemmän. Ehkä sillä on sittenkin päässä jotain muutakin kuin sahanpurua ;)

Meiän Maya

Maya jaksaa hurmata edelleen :) Vähän on jotain varhaisuhman vinkeitä - varsinkin minua kohtaan, ei sitten millään tule ulkona luokse, tietää että otan sen sisälle... Mayan kanssa päästiin pentu toko/agility -kurssille :) Ai vitsi siellä on ollut lystiä! Maya on taas näyttänyt lehmän hermonsa ja on niin lunkisti tunnilla. Ja älyttömän nopea se on oppimaan! 

Itsellä on meinannut tehdä tiukkaa tehdä toko liikkeitä taas pienen koiran kanssa. Ison koiran kanssa on helppo harjoitella esim sivulla menoa, mutta pienen koiran kanssa saa varoa ettei kumarru koko vartalon kanssa koiran "päälle". No, kaipa tässä taas muistuu mieleen, millaiseen asentoon sitä pitää oma kroppa vääntää ;)

Maya on ollut hirrrveen rohkea myös agilityssä; putkiin se menee häntä heiluen vailla mitään arastelua :) Aivan loisto tytsi!

Urpo kyttää kun hevoset menee tiellä ohi...

Minä ja tytöt lähdössä lenkille - hyvin meni kolmenkin kanssa!

Kaksi pantteria meidän pihalla ;)

Pitkästä aikaa on taas nähnyt kasvattejakin. Ensin kävi Ukko, hurmaava jätkä! Ilosesti moikkasi Suloakin, joka puolestaan oli hiukan näreissään kuka jätkä se meidän pihalle tupsahti ;) jätkillä ei oikein ollut leikkimieltä keskenään. Mimmi moikkasi pentuansa lorttomaiseen tyyliin heittäytymällä selälleen "ah, haistele vaan...".

Sitten tuli Hippu käymään. Ihana Hippulainen, jolle en voi puhua muuta kuin lässyttämällä ;) Hipun kanssa Sulolla on heti satanen lasissa, kuvista näkee mikä vauhti oli taas päällä!

Anna pusu!

Kumpi on kumpi?

Taipparikurssilla on myös kasvatti Alma. Almaa en ookaan nähnyt sitten luovutuksen jälkeen, olihan siitäkin pikkutytöstä tullut ihana neiti :) Almakin oli sellainen pantteri ettei meinannut Sulo vauhdissa pysyä mukana! 

Mimmikin pääsi taas joen sulattua mun vanhempien mökille lomailemaan. Mamma niin nauttii "mummun ja papan" luona olemisesta ettei paljoa meitä ikävöi. Porukat kävi viimeksi kaupunkiin mennessään nakkaamassa Mimmin meille, ja Mimmi ei olisi millään halunnut jäädä ;) kuulemma oli oven raosta pitänyt väkisellä tyrkätä sisälle. Voi mamma-parka, on kai se ihanaa olla mökillä toisten lellittävänä, ei tartte kisata huomiosta muiden kanssa. Mulla meinaa vaan olla Mimosaa ikävä...

Zaralla on riittänyt keikkailtavaa Markon kanssa. Joskos tuon Mayan kouluttaminen aloitettaisiin pikku hiljaa niin joku päivä olisi siitäkin Zaran työtaakan jakajaksi :) 

Mutta nyt takaisin pihahommiin! Zaran kanssa jos kävis vielä pyöräilemässä ja Sulon kanssa hieman dami-reeniä ja Mayan kanssa pitäis tehdä toko-kurssin "läksyjä", jotka jälleen kerran on jääneet viimeiseen iltaan....

Vähän iloisempi pääsiäinen 2012

Aurinkoista pääsiäistä kaikille :)
Viime vuotiseen verrattuna meidän pääsiäinen on ollut rutkasti iloisempi kuin vuosi sitten.. Vaikka perjantaina meinasi synkät ajatukset vallata mielen, vaikka ei ole edes vielä vuosipäivä. Mutta pitkäperjantai oli todellakin piiiiiiitkä perjantai.
Tuulia muistellessa mielessä kävi myös ne perheet, joilla kuoli lapsi vuosi sitten pääsiäisenä.. Se siitä kauhun viikosta jäi myös mieleen; hirveän moni lapsi menetti hengensä sillä viikolla :/ 


Mutta on se ihanaa kun on saanut olla muutaman päivän kotona! Viime vuotisen työpaikan vaihdoksen johdosta multa paloi kaikki lomat ja siksi tämäkin talvi on kärvistelty lomitta. Vaikka olinhan tuossa sairaana viikon - naureskelin et siinä mun talviloma ;) Oikean loman puutteen vuoksi nautin nyt näistä vapaista täysillä; pitkiä aamuja, koirien kanssa metsässä hengailua ja kavereiden näkemistä...


Aikoin tuossa vuoden vaihteessa alkaa päivittään blogia useammin - että ainakin kerran kuussa. Nooh, johan tässä on muutama kuukausi eletty tätä vuotta ja mitään en ole saanut aikaiseksi :/ Osittain johtunee lie siitä, että iltaisin huomiota vaatii ei kolme vaan neljä koiraa :) 
Viime syksynä alkoi tuntua, että haavat alkoi paranemaan Tuulin jäljiltä sen verran että tarvisi saada uusi jäsen laumaan.. Pitkän etsimisen jälkeen löysin Erimarin kennelin, jonne syntyi joulukuussa pentuja. Helmikuussa (kerrankin nopeasti menneen odottamisen jälkeen) kävimme hakemassa meidän Mayan, Erimarin Gossip Girlin, kotiin Nokialta. 

Mayan eka metsälenkki

Maya on kotiutunut varsin hyvin. Heti alusta asti se on näyttänyt lehmän hermonsa, ei hermostu mistään :) Vaikka ulkoisesti näyttää melkein liikaakin Tuulilta, niin luonteissa ovat kuin yö ja päivä. Melkein jokainen lähipiiriin kuuluva on jossain välissä sanonut Mayaa Tuuliksi, mekin aika usein ;) 


Muutkin koirat ottivat Mayan hyvin vastaan - tai no nartut näytti ajattelevan tyyliin "ei stna, taas joku pentu". Sulolla kesti muutaman päivän sulatella uutta tulokasta, mutta sen jälkeenpä se on leekannut Mayan kanssa melkein tauotta. Ihan kiva meille, että Sulo otti tuon leikittämisen vastuun ;) 


Sulosta on kasvanut varsin komea jätkä. Täytyy sanoa, että se on just semmoinen, minkälaisesta noutajasta oon haaveillutkin :) että sikäli oma valinta pennuista meni just nappiin. Tosin näyttää että kaikki urokset on samanlaisia lihaskimppuja ja ihan yhtä komeitakin. 


Mutta nyt takaisin nauttimaan vapaista - on nää vapaat samalla vapaata koneen ääreltäkin!! Nyt kun on pikaisesti saanut päivitettyä edes jotain kuulumisia, on hyvä yrittää kirjoittaa niitä muitakin kuulumisia, vaikka edes kerran kuussa ;)

Zara A. Sarkkisen karkuretket

Eikös se niin mene että vahingon kautta viisastuu... Kyllä kyllä; kantapään kautta oppii parhaiten.


Marko oli lähtenyt tapansa mukaan aamupäivällä käyttään koirat meidän takapihan metsässä. Kesken lenkin Zara ja Sulo oli ampaisseet kuin tykin suusta syvemmälle metsään eikä olleet kuunnelleet Markoa yhtään :/


Lopulta Sulo oli tullut takaisin aivan läkähdyksissään, mutta Zaraa ei siltikään missään. Sulohan on onneksi silleen fiksu (=pelkuri) koira ettei kovin kauas ole ikinä lähtenyt. Maailma on onneksi vielä vähän pelottava paikka ilman äiskää ;)


Vasta Sulon paluun jälkeen Marko uskaltautuu soittamaan mulle töihin. Mähän tietty säikähdin helvetisti; en tykkää ollenkaan ajatuksesta etten tiedä missä Zartsu on (jonkin sortin pakkoneuroottista ja hysteeristä holhoomista ehkä?). Marko meinaa ensin ettei tarvitse lähteä avuksi eikä tarvi muitakaan apuun. Mutta soitin silti ensin äiskän ja iskän kaveriksi ja sitten vielä systerin, ja sitten päätin lähteä itsekin varalta töistä kesken päivän. 
Ja kylläpä tuli taas vaihteeksi kaasuteltua melkoista vauhtia tuolla mun auton kotterolla. Mietin tuossa että on se kumma jos en jo joku kerta löydä itteeni ojasta - sen verran usein koirien vuoksi on ajanut tuhatta ja sataa jompaan kumpaan suuntaan.. Parempi ja turvallisempi auto olis tietty ihan jees.


No, pääsin onnellisesti puoli väliin matkaa kun soi puhelin et Zara istuu jonkun autossa meidän pihassa! Huoh! 


Zaran osuus reissusta menee suurinpiirtein näin: 
Ensin se on nähnyt todennäköisesti pupun (se prkleen pomppujalka kohtaa kohta loppunsa jos tässä meidän nurkilla vielä pyörii..) ja lähti pinkoon sen perään. Pupu on tosiaan pyöriny tässä nurkilla koko kesän ja kerran Zara jo sai näköyhteyden siihen (silloin oli onnekkaasti hihnassa!) kun pupu juoksi Sulo kannoillaan meidän pihalla.. No tottahan sellainen rassaa pienen koiran mieltä ja kun kerran pääsi lähteen perään niin sittenhän mennään! 
Jossain vaiheessa Zara on päässyt metsän toiselle laidalle ja jatkanut matkaansa heinäpellon poikki. Pellon toisella puolella on tie, josta alkaa asutusalue. 
Sarkkinen ei onneksi liikoja ujostele vaan oli mennyt ensimmäisen talon pihalle haisteleen pihassa ollutta koiraa, sen jälkeen kävellyt suoraan sisään (talon emäntä sanoi että se käveli kuin kotiinsa ;) ja alkoi haastaan riitaa niiden nartun kanssa). 
Samaan aikaan naapurissa oli ollut kylässä eräs koiraihminen ja tämän ensimmäisen talon asukkaat oli käyneet kysymässä, tietävätkö naapurit kenen koira on kyseessä. Lopulta tämä Koiraihminen oli suostunut ottamaan Zaran mukaansa. Sarkkinen oli ihan tyytyväisenä kulkenut uusien ihmisten mukana.
Tämä Koiraihminen oli sitten soittanut toiselle Koiraihmiselle joka oli laittanut Zarasta otetut kuvat facebookkiin. Sen jälkeen eka Koiraihminen oli soittanut vielä Kuivaniemen koirahoitolaan että tämmöinen on löytynyt. Ja sen jälkeen alkanut vielä miettiin, kenellä olisi tämmöinen sessu (tässä kylässä parsoneita ei taida olla kuin kaksi!). Lopulta hänen miehensä oli todennut meidän Makella olevan tämmöisiä. No ei muutakuin Zara taas autoon ja autolla meidän pihaan. Meillä äiti ja isä oli juuri ajaneet pihaan ja katsoivat ihmeissään kuinka vieras auto ajaa pihaan ja Sarkkinen istuu kyydissä!


Huh huh. Loppu hyvin ja kaikki hyvin. 


Ja mikä se tarinan opetus oli? Töiden jälkeen ajoin ensimmäisenä Mustiin&Mirriin ja ostin koko sakille pannat ja tunnistuslaatat. Ne roikkukoot noiden kauloissa tästä lähin 24/7. Tämäkin tarina olisi ollut puolet lyhyempi ja puolet pelottavampi jos Zaralla olisi ollut laatta pannassa... 


Jos tässä jotain hyvääkin tapahtui niin se oli upean Koiraihmisen tapaaminen :) näitä molempia auttajia kävin kiittämässä kukkakimpun kera. Ihanaa että tässäkin kylässä on olemassa tuollaisia ihmisiä, jotka viitsivät pitää huolta toisen koirasta. 
SUPER ISO KIITOS!