Talvi on mennyt niin vauhdilla eteenpäin ettei meinaa perässä pysyä! Meillä alkoi pihalla mun kauhulla odottama kausi: Lumen sulaessa alta alkaa paljastua multa ja hiekka... Ou jee, voi sitä sotkuisien tassujen määrää! Tuon maa-aineksen lisäksi lumen alta on paljastunut x-määrä koiranpaskaa.. Voi jos joku lehtien yleisöosastoilla koiranpaskoista valittava näkisi tuon pihan, niin hän lienee ei jaksais enää valittaa niistä paskakasoista tuolla lenkkipolkujen varrella ;D Tai sitten hän pyörtyisi järkytyksestä. Onneksi itellä ei ole noin pienet ongelmat niin ei jaksa repiä hiuksia päästä tuon pihan takia. Saahan niitä lapiolla nakeltua vähän syrjemmäksi.
Sulokin on pitkin talvea kantanut oman kortensa kekoon syömällä paskakasoja. Onhan se kätevä poika! ;) Vähän on joutunut niin kuin toteemaan et sori, mut ei kiitos tuosta avusta.
Sulon on myös kätevä silppuri. Anna pojalle lehti, niin se on hetkessä parin sentin kokoisina palasina. Kätevää, mutta silpun siivoaminen ei kuulu tähän palveluun. Ja niitä silppujahan on sitten tosi kiva nyhtää keittiön karvamatosta irti....
Kerrottakoot myös, että Sulossa on sähkömiehen virkaakin! Ihan en oo kyllä varma tämän taidon laadusta; jännityksellä odotan, mikä valo sammuu mun autosta ensimmäisenä! Sulon pikku urakka auton peräkontin sivustan johdoissa on vielä kesken.. Ensin katkaistiin yksi sininen johto, sitten vihreä ja sitten pilkottiin musta johto... Näin naisena yritän ajatella ettei niillä johdoilla ole ollut mitään merkitystä, koska auto kulkee vielä. Isäntä ei ollut ihan samaa mieltä. No, joka tapauksessa niin kauan kun auto liikkuu, mä olen ihan tyytyväinen :) - Niin mutta Sulolta on toistaseksi sähköhommat kielletty.
Tuuli on ollut varsin tuulella käyvä koko talven... Sulolle se on jaksanut murrata päivittäin. Varsinkin ruoka-aikana on meinannut mennä hermot sen kanssa, koska Tuuli tykkää katsella kun muut syö ja yleensä alkaa syömään vasta kun joku on lopettanut. No, sittenhän siinä käy niin että Sulo lopettaa ensimmäisenä (nopein hotkija kun on) ja menee sitten katseleen muiden syömistä. No siitähän Tuuli riemastuu kun tämä jätkä tulee sen "lähellä"... siinä sitten murrataan "kastikkeet" kurkussa, jolloin se on lähinnä kurlaamisen kuuloista. Ja eihän siitä hiton syömisestä tule sitten mitään.
Tässä yksi päivä Tuuli kävi Sulon kimppuun aamulla... Ei onneksi käynyt kuinkaan ja Sulokaan ei hirveesti asiaa jaksanut muistella... Hetken päästä ne juoksi ulkona yhdessä niin ku ei mitään olis tapahtunutkaan!
Viime päivinä Tuuli on vähentänyt murisemista ehkä 70 prosenttisesti ja ulkona riehuttaa Suloa kuin parasta kaveriaan. Ehkä se vielä hoksaa kuinka ihana veikka on ;) Oon kyllä sikäli ollut kiitollinen Tuulille, se kun on melkein ainoa joka Sulon kanssa alkaa leikkiin ja riehuun.
Tämmöistä eloa tällä kertaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti